Supermessut

Kahdeksan parveketta – kahdeksan tarinaa

Tampereen Puutarha-messuilla toteutettiin keväällä 2017 kahdeksan erityylisen asunnon parveketta, joiden kuvitteelliset asukkaat ovat eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Messuilla nähtiin, miten oman persoonan voi somistaa esille parvekkeellekin. Asukkaina kodeissa olivat muun muassa maailmaa nähnyt nuori seikkailijatar-surffari, intohimoinen kierrättäjä, kaupunkiviljelijä ja skandinaavisesti sisustava. Tutustu alla asukkaisiin ja tästä toteutukseen!

Kuvitukset: Kati Lahtinen

 

Siru
26 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaSiru
26 vuotta

Surffarin chill out zone

Moi! Mä oon Siru 26 vuotta ja haluan toivottaa sut tervetulleeksi mun parvekkeelle. Mun parveke on rauhan tyyssija, sellainen chill out zone, jossa mä voin ottaa tosi iisisti ja vain olla ja zenittää ja joogata, jos siltä tuntuu. Täällä ei katsella Netflixiä läppäriltä eikä edes lueta, vaan täällä on tarkoitus ihan vain olla.

Mulle matkustelu on elinehto: työpaikalla ei oo mulle niin suurta merkitystä, tärkeintä on, että mä pääsen reissaamaan säännöllisesti ja etenkin surffaamaan, mikä on mulle tosi tärkeä juttu. Mun lempipaikka maailmassa on tällä hetkellä Bali ja siellä Kuta, missä mulla asuu jonkun verran surffituttujakin. Sen lisäksi mä oon käynyt surffireissuilla myös Portugalissa, Marokossa ja ympäri Balia ylipäätään.

Mä oon valmistunut graafikoksi, mutta toistaiseksi mä en tee oman alan juttuja, vaan paria työtä, mistä on helppo irrottautua reissujen ajaksi: oon arkipäivisin töissä yhdessä sushipaikassa ja iltaisin ja välillä viikonloppuisinkin yhden mun kouluaikaisen tutun vaatekaupassa, mikä myy eettistä designia. Mä haluaisin tosi paljon ottaa kissan, mutta koska reissaan niin paljon, se ei oo tässä elämäntilanteessa mahdollista.

Tuu, mennään hetkeksi istumaan, mä voin keittää meille teetä. Vai otatko mieluummin kahvia?

Paula
55 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaPaula
55 vuotta

Tunnelmallinen fiilistelysoppi

Hei ja tervetuloa, olen Paula ja tämän parvekkeen paronitar. Ei nyt kannata ottaa liian tosissaan näitä mun juttujani, mutta minusta tuossa paronittaressa on niin hieno ja voimakas kaiku! Minun parvekkeeni on kyllä ihan minun näköiseni: runsas, rönsyilevä ja elämäniloinen.

Olen 55-vuotias ja melkein koko elämäni ollut samassa yrityksessä toimisto­hommissa, joita moni saattaisi kuvailla tylsinä. Mutta minä kyllä viihdyn, työpaikalla on ne minulle tutut ja vuosien varrella rakkaiksi tulleet työkaverit, joista osasta on tullut tärkeitä ystäviä. Minulla on muutenkin aika laaja ystäväpiiri ja tykkäämme tavata ja kyläillä toistemme luona tiuhaan tahtiin. Kalenteriin merkataan heti seuraavat tapaamiset ennen kuin käynnissä oleva on edes päättynyt.

Kodin laittaminen, tämä parveke mukaan luettuna, on se minun varsinainen intohimoni. Tykkään selailla alan lehtiä ja niiden kauniita kuvia ja ihan vain ideoida itsekin. Parasta tässä parvekkeella ovat elokuun lämpimät illat – jos niitä nyt enää koskaan tulee!- kun tuuli on hento, iholla päivän paahde, lyhdyissä kynttilöitä, lasissa tummaa punaviiniä, käsissä kiinnostava kirja ja jaloissa tietysti rakas Julie, viisivuotias bichon friséni. Julie ei sitten ole mikään näyttelykoira. Ollaanhan me molemmat kyllä huoliteltuja, mutta ei tässä mitään misseilyä harrasteta.

Tule ihmeessä peremmälle, istutaan tänne, tässä on tämän parvekkeen kaunein kohta. Oletko muuten lukenut jo sen Austerin uusimman?

Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaPaula
55 vuotta

Anja & Heikki
65 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaAnja & Heikki
65 vuotta

Muistojen maalais­maisemissa

No tervepä terve! Älkää nyt siihen oven suuhun jääkö, astukaa peremmälle. Minä olen Anja ja tässä on minun mieheni Heikki. Ehdimme juuri ennen tuloanne takaisin mökiltä, siellä näin eläkeläisenä aika kuluu varsin vauhdikkaasti. Meillä on siellä käynnissä nyt valmistelut ja viimeistelyt kesän tuloa varten. Ollaan huollettu venevajaa, tehty vähän jo suursiivousta ja myllätty kukkapenkeissä ja katsottu että kasvimaalla on kaikki hyvin. Molemmathan me ollaan Heikin kanssa maatalosta kotoisin, ollaan vielä sitä ikäpolvea, ja maalaismaisemissa asuen molemmilla vierähti yli 60 vuotta, mutta vajaa viisi vuotta sitten vaihdettiin ensi kertaa pysyvästi koti kaupunkiin.

Kyllä se koti siitä kerralla pieneni, mutta pääsipähän samalla eroon iänikuisista turhista tavaroista! Ja onhan meillä vielä se Rööttylä, siis se meidän mökki. Tähän parvekkeelle me ajateltiin tuoda ne parhaimmat muistot maalta ja yhdessä me tätä ollaan laitettu ja yhdessä hoidetaan, kuten on koko yhteiselämä tehty. ”Se Heikki se on sellainen auvoisa aarre”, sanoi likkakaveritkin aikoinaan, ja toivottavasti yhdessä saadaan vielä pitkään vaihtaa mullat näihin parvekkeen kukkiin ja lämmittää Rööttylän sauna.

No niin, otetaas kahvia. Heikki otapa pakastimesta pullat sulamaan!

Taneli & Elli
33 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaPaula
55 vuotta

Kekseliästä kaupunki­kierrätystä

Moikka, tervetuloa! Mä oon Taneli, Elli ei valitettavasti päässyt nyt tähän, kun sillä venyy työhuoneella, kun deadlinet paukkuu käännöksissä. Täällä on tosiaan tää meidän parveke ja kyllä, semmoinen 90 % tästä on kierrätettyä ja meidän itse tuunaamaa. Meille kierrätys on tosi luontevaa, me halutaan kierrättää muun muassa ekologisista syistä ja sitäpaitsi tuunaaminen on myös superhauskaa, kun meillä molemmilla on kohtuullisen aivoja kuormittava työ. Mä oon tosiaan opettaja siis itse. Me ollaan aika monessa Facebookin roskalava- ja kier­rätys­ryhmässä, niistä saa kyllä hyviä vinkkejä ja tekee myös tosi hyviä löytöjä, jos siis on nopea. Onneksi Elli valvoo usein minua myöhempään, kun sillä ei ole niin tarkkoja työaikoja, joten se saattaa herättää minutkin sitten kesken unien sellasessa hirveessä innossa, että ”Et ikinä usko mitä mä nyt löysin meille!”

Moni näistä kasveistakin on itse asiassa saatu sukulaisilta tai sellasesta ryhmästä. Tosi paljon tulee myös selattua Pinterestiä ja on jotenkin ilahduttavaa, että ihmiset on halukkaita jakamaan ihan mielettömiä ideoita, ja toki itsekin haluaa sitten antaa takaisin vastavuoroisesti. Tää aarteenmetsästys ja parvekkeen laittelu on myös tosi kiva yhteinen pariskuntaharrastus. Me kierrellään paljon kirppareilla ja keräillään myös vinyylejä. Kesäisin onkin ihan parasta vaan istuskella tässä, ottaa pari bisseä ja kuunnella levyjä. Aikamoinen trafiikki on muuten Flow-viikonloppuna, aika moni haluaa nimittäin meille etkoille.

No mutta hei, etkoilusta puheen ollen, mulla ois tuolla pullo Muflonin Ipaa!

Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaTaneli & Elli
33 vuotta

Perhe
Äiti, isä, Alma & Aleksi
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaPerhe
Äiti, isä, Alma & Aleksi

Skandinaavista tyylikkyyttä

Hei vaan, peremmälle! Täällä onkin koko konkkaronkka teitä jo odottanut! Me ollaan Malla ja Juha, ja tässä on meidän 8-vuotias Alma ja just kymmenen vuotta täyttänyt Aleksi. Tää sisustus näyttää ehkä teille tosi tutulta, jos luette mun blogia, kun ihan just tein tosi laajan postauksen tästä olohuoneen ja keittiön uudesta ilmeestä. Mutta tätä parveketta en olekaan ihan lähiaikoina kuvannut tai avannut enempää postauksissa. Mä oon tosiaan sisustussuunnittelija ja -bloggari ammatiltani ja tottakai se näkyy täällä kotona, ihan tuolla parvekkeella asti. Meillä on myös käynnissä sellainen vanhan hankolaisen huvilan kunnostusprojekti, mutta sinne muuttaminen on tuskin ajankohtaista vielä pitkään aikaan, kun näillä meidän muksuilla on nuo harrastukset, koulut ja kaverit täällä kaupungissa: Aleksi soittaa viulua konsalla ja Alma pelaa jalkapalloa samassa mimmijoukkueessa jo neljättä vuotta. Juha on jonkin verran työmatkoilla, kun toki toimitusjohtajan pestissä tulee kulkea kaikenlaisissa tilaisuuksissa, joten minulla on siis etenkin arki-iltaisin hyvin aikaa laitella tätä kotia ja suunnitella blogipostauksia, kun päivät menee yleensä asiakkaiden koteja suunnitellessa tai lehti­kuvauksissa.

Istutaanpas alas sitten vaan, varo se on vähän karhea se pinta.

Matias
38 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaMatias
38 vuotta

Kaupunki­viljelijän kulmaus

Terve, Matias, hauska tavata. Tervetuloa nyt oikein virallisesti tänne mun matalaan majaan, mutta korkealentoiseen seuraan. Varotaan tätä mun pyörää, mä oon senkin tänne jemmannut turvaan. Mä kuljen siis toimitukseen kesät-talvet pyörällä ja tää on nyt mun tänhetkinen kulkupeli, jonka oon fiksannut minttiin tän kevään aikana. Mä asun tosiaan tässä yksin ja toinen puolisko tossa parin kilsan päässä, joten kyllä me toki paljon ollaan toistemme luona ja oikeastaan enemmän tässä mun luona, kun mä oon ehkä enemmän se kokkaaja meistä ja mulla on tässä ihan hyvänkokoinen tää keittiö. Mä oon siis toimittaja ja tehnyt niitä hommia kymmenisen vuotta vajaasta kolmi­kymppisestä asti.

Mä kokkaan tosiaan aika paljon, ja voisi sanoa, että kokkailu on sellaista intuitiivista ja kirjoittelen niistä kokeiluista sitten rentoa ”Hyppysellisiä”-ruokablogia. Uusin juttu mulla on nyt nää itse kasvatetut kasvit: kirsikkatomaatteja ja basilikaa mulla on ollut useamman vuoden, mutta nyt mä oikein otin projektiksi tän isomman kasviviljelmän. Ja blogissa oonkin nyt keskittynyt enemmän sellasiin kokeiluihin, jotka perustuu näihin mun itse omin kätösin kasvattamiin aineksiin.

Mut hei, istutaan alas. Maistapa tosta tota minttua, eikö oo aika freessi maku?

Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaMatias
38 vuotta

Kata
49 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaKata
49 vuotta

Kalustettuna kaukokaipuu

Hei, mä oon Katariina, kiva tavata. Voitte muuten kutsua mua Kataksi, niin melkein kaikki kutsuu, paitsi ehkä isä ja äiti. Niin kun näette, mä en oo mitenkään sellainen hillitystä sisustuslehdestä repäisty mustavalkosisustaja, vaan päinvastoin! Varmaan kaikki ne vuodet maailmalla on jotenkin jättänyt muhun jälkensä ja mä koen oloni kotoisaksi värien ja runsauden keskellä, sellaisessa hedelmällisessä ympäristössä. Mä oon lähtenyt maa­ilmalle jo parikymppisenä ja palasin siltä reissulta pysyvästi vasta pari vuotta sitten tänne koto-Suomeen. Lähinnä mun tärkein syy palata oli se, että voin olla apuna ikääntyville vanhemmille. Ehkä jotenkin ironista, että mun piti lähteä tosi kauas ja elää suuri osa elämääni siellä ”jossain poissa”, mutta lopulta kuitenkin palasin juuri sinne, mistä olen lähtenytkin.

Mulle oli kuitenkin tosi tärkeää päästä lähelle vanhempia ja olemaan heille nyt vanhetessa avuksi, kun he kuitenkin ensalkuun mahdollistivat koko mun maailmalle lähtemisenikin aikoinaan. Mä en oo koskaan ollut niin sanotuissa oikeissa töissä, kun maailma veti reunoilleen ja asuinpaikka vaihtui, mutta kivasti pääsin solahtamaan myös tänne Suomeen melkein heti palattuani. Mulla on toiminimi, jonka alla valmistan lähinnä huiveja ja pipoja ja vedän myös talvikaudella useampana iltana viikossa käsityökerhoa. Viimeisimmät vuodet mä asuin Sambiassa, ja uskon, että jotenkin halusin tuoda niiden vuosien valon ja voiman tähän parvekkeelle.

No mutta, mitäs sinulle kuuluu?

Anna & Eero
65 & 62 vuotta
Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaEero & Anna
65 & 62 vuotta

Leikkisän luovaa lasten kanssa

Oikein hyvää päivää, tervetuloa kylään! Me olemme Eero ja Anna ja yllätitte meidät nyt kyllä ihan kesken meidän tyypillistä iltapäivää. Kurkistetaanpas tuonne makuuhuoneeseen, siellä on päiväunilla meidän vanhimman pojan kaksospojat Atte ja Valle, jotka ovat muutaman päivän viikossa meillä täällä hoidossa. Ja koulusta ovat hyvän aikaa sitten jo tulleet nämä meidän reippaat serkukset Sofia ja Iiris. Ollaan tämän Annan kanssa jo ties kuinka monennessa polvessa kaupunkilaisia molemmat, ja lapsetkin onneksi jäivät asumaan tähän ihan kantakaupunkiin, joten saamme nauttia lastenlasten seurasta paljonkin, me ollaan niitä semmoisia osallistuvia isovanhempia, joista on juttua lehdessäkin ollut. Jossain vaiheessa keksittiin sitten Annan kanssa semmoinen idea, että pykätään pystyyn yhdessä näiden lasten kanssa sellainen mummun, vaarin ja näitten meidän nappuloiden oma taikaparveke, missä voi tapahtua mitä vain!

Lapsenlapset oli mukana tässä ideoinnissa ja ihan kaikessa toteutuksessa alusta asti. Ja tämä parvekehan elää ihan vuodenaikojen ja meidän toiveiden mukaan. Mökkiä meillä ei ole koskaan ollut, eikä me olla kai sellaista kaivattukaan, mutta ehkä tämä parveke vähän kompensoi sitä, ettei nappuloilla ole omaa pihaa, missä touhuta. Tässä parvekkeella me kuitenkin eletään isolla E:llä: Tässä luetaan yhdessä läksyt ja lekotellaan lättykestit, kun tarkenee. Minullakin on tässä seuraa ja tekemistä sitten niinä päivinä, kun Anna käy vielä töissä siellä työterveydessä. Mutta minä se olen kokoaikainen eläkeläinen, ja kokoaikainen elämästä nauttiva erityisesti!

Piirretty Paula-hahmo viherkasvin kanssaAnna & Eero
65 & 62 vuotta